Antisemitismi Neuvostoliitossa
- Jonatan Shaya
- 8.3.
- 2 min käytetty lukemiseen
Toisen maailmansodan päättymisen ja kansallissosialismin kukistumisen jälkeen antisemitismi ei suinkaan kadonnut kaikista maista, vaan antisemitistiset stereotypiat olivat yhä vallalla Itä- ja Länsi-Euroopassa sekä Neuvostoliitossa.
Tsaarinvallan päättymisen ja bolševikkien vallankaappauksen jälkeen valtaväestön antisemitistiset asenteet ja juutalaisiin kohdistunut väkivalta eivät kadonneet, vaikka antisemitismi oli bolševikkien johdolla virallisesti kielletty ja leimattiin 1920-luvun virallisessa propagandassa ”taantumukselliseksi tsaarinvallan jäänteeksi.”
Väitteet sionistisesta salaliitosta esiintyivät jo usein Stalinin puhdistusoikeudenkäynneissä. Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana Neuvostoliiton antisemitistinen retoriikka muutti muotoaan.
Tämä ei tietenkään tarkoittanut sitä, ettei antisemitismiä olisi enää esiintynyt, vaan juutalaisuuteen viitattiin eri sanamuodoilla kuin ennen. Seuraavina vuosikymmeninä neuvostolehdistö jatkoi laajaa Israelin vastaista kampanjaansa.
Vuonna 1967 Neuvostoliitto katkaisi diplomaattisuhteet Israelin kanssa kuuden päivän sodan jälkeen. Tämä johti Neuvostoliiton juutalaisten syrjinnän kasvuun. Syrjintää lietsoi myös antisemitistinen propagandakampanja, jota usein kutsutaan antisionismiksi.
Neuvostoliiton antisionististen kirjailijoiden mukaan mukaansa sionismi on keskitetysti ohjattu kansainvälinen järjestelmä, jolla on rajattomat resurssit ja joka perustettiin hallitsemaan koko maailmaa.
Tutkijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että Neuvostoliiton propagandakoneisto käytti antisemitistisiä salaliittoteorioita omiin ulkopoliittisiin tarkoituksiinsa, pönkittääkseen neuvostovaltion asemaa tai suunnatakseen huomion pois valtion epäonnistumisista.
Neuvostoliitto ei tyytynyt taistelemaan sionismia vastaan rajojensa sisällä: lukuisia sionismin vastaisia tekstejä käännettiin, julkaistiin ja levitettiin Lähi-itään, Amerikan ja Afrikan manterella. Tämän antisionistisen viestinnän rakenne oli eri konteksteihin räätälöityä, muun muassa Etelä-Afrikassa puhuttiin apartheidista ja sionismista, kun taas Latinalaisessa Amerikassa pohdittiin amerikkalaisen imperialismin ja sionismin välistä yhteyttä.
Miksi tämä on tärkeää?
On selvää, että samankaltaiset ideologiat ovat yhä elossa ja leviävät, ilman että useimmat ihmiset tunnistavat tai tietävät niiden juurista.
Viimeaikaiset yhteiskunnalliset tapahtumat, kuten koronapandemia, salaliittoteoria-ajattelun lisääntyminen, Israelin valtion ympärillä käytyjen keskustelujen yhteydessä esiintyvät antisemitistiset asenteet sekä paikallisten juutalaisyhteisöjen kokemat lisääntyvät uhat viittaavat siihen, että Suomi ei ole läheskään niin ihanteellinen paikka rasismin, antisemitismin tai muun syrjinnän näkökulmasta.
Lähteet
Czimbalmos, M., & Pataricza, D. (2024). Venäjänkielisten juutalaisten kertomuksia antisemitismistä ja syrjinnästä Neuvostoliitossa ja Suomessa. Teologinen Aikakauskirja, 129(1), 36-55. https://doi.org/10.62442/ta.143533
Tabarovsky, I. (2019). Soviet Anti-Zionism and Contemporary Left Antisemitism. https://fathomjournal.org/soviet-anti-zionism-and-contemporary-
left-antisemitism/ (luettu 22.12.2024).
Tabarovsky, I. (2022). Demonization Blueprints: Soviet Conspiracist Antizionism in Contemporary Left-Wing Discourse. Journal
of Contemporary Antisemitism 5:1, 1–20. DOI:10.26613/jca/5.1.97.
Tabarovsky, I. (2024). Soviet Anti-Zionism and Contemporary Left Antisemitism. Mapping the New Left Antisemitism. Toim. Alan Johnson. Abingdon: Routledge, 109–122. DOI: 10.4324/9781003322320-16.
